Vuoden 2014 alusta tuli voimaan laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa. Lailla pyritään torjumaan harmaata taloutta ja talousrikollisuutta, ja sen tarkoituksena on vähentää kassan ja kirjanpidon ohi tapahtuvaa myyntiä.

Lain mukaan myyjän on tarjottava kuluttaja-asiakkaalle kuittia, kun maksu tapahtuu käteisellä, kortilla tai niihin verrattavalla tavalla, kuten lounassetelillä. Laki ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa myyjä ja ostaja eivät ole samassa tilassa, siis verkkomaksuja tai laskun maksamista tilisiirtona.

Kuitintarjoamisvelvollisuus koskee myyjiä, joiden toiminta ei ole vähäistä tai harrastusluonteista. Vähäiseksi toiminta katsotaan, jos tilikauden liikevaihto on alle 8500 euroa. Eräitä erityistapauksia on kuitenkin rajattu lain ulkopuolelle, esimerkkinä maatalouden harjoittajien myynti sekä markkina- ja torikauppa ulkotiloissa (lukuunottamatta alkoholijuomien anniskelua tai vähittäismyyntiä).

Laki ei edellytä kassakoneen tai kassajärjestelmän käyttämistä. Kuitti voidaan tulostaa kassakoneelta, maksukorttipäätteeltä tai vaikka kirjoittaa käsin. Kuitilla ei myöskään tarkoiteta yksinomaan paperikuitteja, vaan hyväksyttävä kuitti voi olla myös sähköinen. Esimerkiksi iZettle-korttimaksuista voi lähettää asiakkaalle kuitin sähköpostitse.

Vaikka myyjällä on velvollisuus tarjota kuittia, asiakkaan ei toki ole pakko ottaa sitä vastaan. Riippumatta siitä, haluaako asiakas kuittia tai tarvitseeko sitä lain mukaan hänelle edes tarjota, kirjanpitovelvollisen myyjän on kuitenkin liitettävä myyntitapahtumista tositteet omaan kirjanpitoonsa, kuten ennenkin. Jokaisesta tapahtumasta ei tarvitse olla erillistä tositetta, vaan kirjanpitoon kelpaa esimerkiksi päivittäinen myyntiraportti, jossa näkyvät kaikki tapahtumat.

Kuitille asetetut vähimmäisvaatimukset

Kuitissa täytyy olla ainakin seuraavat merkinnät:

  • Yrityksen tai elinkeinonharjoittajan nimi, yhteystiedot ja y-tunnus
  • kuitin antopäivä
  • tunnistenumero tai muu yksilöivä tieto
  • myytyjen palvelujen tai tavaroiden määrä ja laji
  • tavaroista tai palveluista suoritettu maksu ja suoritettavan arvonlisäveron määrä verokannoittain taikka arvonlisäveron peruste verokannoittain.

Edellämainitut merkinnät, jotka ovat käytännössä samat kuin arvonlisäverolain kevennetyt laskumerkintävaatimukset, eivät kuitenkaan riitä, jos ostaja ei ole kuluttaja vaan arvonlisäverovelvollinen ja ostoksen loppusumma ylittää 400 euroa. Tällöin on käytettävä täydellisiä laskumerkintöjä, jotka sisältävät muun muassa ostajan nimen ja arvonlisäverotunnisteen.

Jotkin toimialat kuten kioskit ja vähittäiskauppa voivat kuitenkin käyttää kevennettyjä laskumerkintöjä myös yli 400 euron ostosten osalta.

Lakia valvovat poliisi ja veroviranomaiset. Anniskelulupien osalta valvontaa hoitaa aluehallintovirasto. Lain rikkomisesta voidaan määrätä laiminlyöntimaksu, joka on 300–1000 euroa. Viranomaisilla on oikeus valvoa lakia tekemällä koeostoja.

Nykyisellään Suomessa ei ole lainsäädäntöä kassajärjestelmien tyyppihyväksynnästä. Ruotsissa tällainen laki jo on. Tulevaisuudessa kassajärjestelmiltä saatetaan vaatia jonkinlaista hyväksyntää myös Suomessa, jolloin kuitteja koskevat säännöt saattavat entisestään kiristyä.